Eroon myrkyistä EU:n avulla

Eroon myrkyistä EU:n avulla

Venealalle tulee uusia rajoituksia myrkkymaaleille ja veneiden pesuvesille, kerrotaan VENE -Lehden 10/2020 artikkelissa. Inkoon Venehotellin pesuvesien puhdistusjärjestelmä pitää jo nyt huolen, ettei ympäristöön päädy veneiden pesusta käytännössä mitään myrkyllisiä aineita.

Myrkkymaaleja koskevat säädökset kiristyvät – jos ei ensi kesänä niin kuitenkin aika pian. Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektipäällikkö Hanna Haaksi kehottaa entisenä kommodorina venekerhoja ja satamatoimikuntia ottamaan tulevat muutokset asialistoilleen viimeistään nyt. ”Toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti, kun tarkka tieto tulee milloin ja miten rajoitukset muuttuvat. Enää ei voida laittaa päätä puskaan”, hän toteaa.

Rajoitukset tiukkenevat

Biosidivalmisteiden, kuten myrkkymaalien myyntiä ja käyttöä säädellään biosidiasetuksessa ja kansallisessa kemikaalilaissa. Suomessa saa myydä ja käyttää ainoastaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin hyväksymiä myrkkymaaleja.

Myrkkymaaleissa käytettävät kuparipohjaiset tehoaineet on hyväksytty Euroopan Unionin yhteisille markkinoille vuonna 2018. Tehoaineiden hyväksymispäätöksen seurauksena EU-maissa myytäville maaleille on pitänyt hakea biosidiasetuksen mukaista valmistelupaa.

Valmistekohtaiset riskinarvioinnit ovat vielä kesken, eikä Tukes osaa tarkemmin sanoa, mitä rajoituksia ne tulevat sisältämään. Vaikka kyse on koko EU:n kattavasta asetuksesta, tullaan maakohtaisia myyntilupapäätöksiä varmasti tekemään. Esimerkiksi Itämeri on herkkä merialue, missä veden vaihtuvuus on vähäistä verrattuna Atlanttiin. Siksi pelkästään Suomessa voidaan määrätä tiukemmista säännöistä kuin muualla EU:ssa.

Uudet lupapäätökset valmistuvat aikaisintaan vuoden 2021 alkupuolella. Kun lupapäätökset ovat valmistuneet, saa vanhoja maaleja käyttää vielä 12 kuukauden ajan. Tukesin nettisivuilta löytyy rekisterit, mistävoi tarkistaa onko oma antifouling-valmiste hyväksytty. Tai, jos valmiste on poistumassa, niin kuinka pitkään sitä saa vielä myydä ja käyttää.

Veneen pesulle uusia vaatimuksia

Tehoaineen hyväksymispäätöksen yhteydessä on jo päätetty, että jatkossa veneen pohjan maalaaminen myrkkymaalilla, maalinpoisto sekä veneen pesu on suoritettava eristetyllä alueella, josta pesu- ja maalijäte saadaan kerättyä talteen ja kupari puhdistettua.

Muutos on merkittävä, sillä Suomesta ei vielä löydy kuin muutama tämänkaltainen veneen pesupaikka, vaikka veneitä peseviä toimijoita löytyy satoja. Haaksin mukaan ne veneseurat ovat vähissä, jotka pystyvät omin rahoin rakentamaan kattavan vesienpuhdistusjärjestelmän. Haaksi arvioi, että rahoitusta tarvitaan ja alueellisesti on tehtävä yhteistyötä, jotta taakka ei muodostuisi liian isoksi yhdelle veneseuralle.

Ihan jokaisessa venepoukamassa ei välttämättä tarvitsisi olla omaa pesupaikkaa, vaan voimia kannattaa yhdistää useamman sataman tai seuran välillä. Satamat voisivat rakentaa yhteisiä pesupaikkoja, joita voi käyttää riippumatta siitä mitä venekerhoa edustaa tai missä vene telakoidaan.

Haaksin mielestä venekerhojen kannattaa myös olla aktiivisesti yhteydessä kuntaan. Kunta voisi esimerkiksi auttaa kaivuutöissä, lupa-asioissa tai piirustusten tekemisessä. Veneily on kunnissa suosittu vapaa-ajanviettotapa ja tärkeä asia myös kunnan imagolle.

biosidit vaarallisimpia

Tukesin ylitarkastaja Oskari Hännisen mukaan kuparipitoisuudelle tuskin tullaan asettamaan mitään absoluuttista rajaa. Hyväksymisprosessi tulee kuitenkin ohjaamaan siihen, että todennäköisesti ne valmisteet, joissa on vähemmän kuparia pääsevät riskiarvioinneista helpommin läpi ja sitä kautta markkinoille.

Hännisen mukaan koko prosessin vaikeus on siinä, että myrkkymaaleille ei oikein voida osoittaa turvallista käyttöä. Käytännössä ainoa keino on tiputtaa maalien kuparipitoisuutta, mutta silloin maalien tehokkuus voi tulla ongelmaksi. Tehotonta maalia ei voida hyväksyä markkinoille. Toinen vaihtoehto voisi olla, että maalin käyttöä rajoitetaan esimerkiksi isompiin veneisiin, ja pienentää päästöjä sitä kautta. ”Haluamme kannustaa veneilijöitä siihen, että he lähtisivät kokeilemaan vaihtoehtoisia menetelmiä myrkkymaaleille. Silloin venettä voi pestä vapaammin, eikä valmisteiden kautta synny velvollisuuksia”, Hänninen sanoo.

Kuka on vastuussa päästöistä?

Lähtökohtaisesti venekerho, satama, telakka, venesäilytystä tarjoava yritys tai veneliike on itse vastuussa siitä, että veneen pohjan pesu ja huolto suoritetaan sääntöjen mukaisesti. Jos taas valmistekohtaisia määräyksiä rikotaan, on se kemikaalirikkomus, josta voidaan rangaista sakoilla.

Suomessa periaate on, että pilaaja maksaa kustannukset. Loppupeleissä vastuu on kuitenkin kunnalla, joka yleensä toimii satamien ja venekerhojen maanomistajana ja vuokranantajana. Vuokrasopimuksissa lukee, että maa-alue on palautettava alkuperäiseen kuntoon sopimuksen päätyttyä. Jos siinä vaiheessa maaperästä löytyy korkeita kuparipitoisuuksia, on venekerho vastuussa puhdistuksesta.

Maanomistajana kunnan on syytä olla ajan tasalla maaperän tilanteesta, jotta mahdollisiin puhdistustoimenpiteisiin voidaan varautua.

Vuokranantajana kunnalla on oikeus asettaa yksityiskohtaisiakin ehtoja vuokrasopimuksiin myrkkymaalien käytölle ja puhdistukselle. Ehdot on kuitenkin perusteltava huolellisesti ympäristösyillä. Lisäksi sopimusehtoa pitää ainakin jollakin tavalla valvoa ja sen noudattamatta jättämisestä seurata sanktio. Yksittäisten veneilijöitten säännöllinen valvonta ei liene käytännössä edes mahdollista.

Valvonnan ja seurannan lisäksi kunnalla on mahdollisuus olla yhteydessä veneseuroihin sekä satamanpitäjiin varmistaakseen, että heillä on ajantasainen tietämys myrkkymaalien ympäristövaikutuksista, niiden asianmukaisista käyttötavoista sekä korvaavista menetelmistä.

Inkoossa kunta oli yhteydessä venehotelliin

Inkoon Venehotelli haki rakennuslupaa uudelle hallille ja rakennusluvan ehtona oli, että veneenpohjien nykyiset pesupaikat on uusittava siten, että pesuvesi käsitellään ja puhdistetaan asianmukaisella tavalla ennen kuin vesi valuu luontoon.

Venehotellilla on ollut jo vuodesta 2010 asti käytössä järjestelmä, jossa veneen pesusta tuleva jätevesi johdetaan hiekanerotus- ja öljynerotuskaivojen läpi ennen sen päästämistä ympäristöön. Hiekanerotuskaivolla pesuvesistä on saatu vähennettyä myrkkymaalihiutaleita, ja öljynerotuskaivon avulla mahdolliset öljyt ja polttoaineet poistettua.

Venehotellin vesienpuhdistusjärjestelmä on vuonna 2020 päivitetty vastaamaan uusia ympäristövaatimuksia. ”Kävi ilmi, että nyt on jo tehokkaampia tapoja puhdistaa vedet vanhan puhdistusmenetelmämme lisäksi. Inkoon kunta kertoi esimerkin Hernesaaren Jouko Lindgrenin telakasta. Tutkimme muutkin vaihtoehdot, mutta päädyimme lopulta saman valmistajan komponentteihin, kuin Hernesaaressa”, kertoo Inkoon Venehotellin toimitusjohtaja Kristian Räme.

Inkoon Venehotellille oli aavistuksen yllätys, että vaade tehokkaammalle puhdistukselle tuli kunnan puolelta. ”Yritysoston yhteydessä totesimme, että kaikki on hoidettu mallikkaasti. Mutta nyt on opittu, että hiekan- ja öljynerottimesta huolimatta, veteen jää myös raskasmetallijäämiä, jotka ovat erittäin haitallisia ekosysteemille”, Räme toteaa.

Suomi naapurimaata jäljessä

Riittävän tehokkaan puhdistusjärjestelmän löytäminen edellytti Inkoon Venehotellilta perusteellista kartoitusta ja perehtymistä asiaan. Rämeen mukaan Suomestakin löytyi yksi myyjä, mutta sopiva järjestelmä tilattiin lopulta Ruotsista. Siellä vastaava järjestelmä on asennettu jo noin 50:lle venetelakalle viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suomessa vain muutama toimija on omaehtoisesti ruvennut tai rakennuslupien kautta joutunut perehtymään uusiin menetelmiin.

Ruotsissa venetelakoiden pesuvesille on edellytetty riittävää puhdistusta jo vuodesta 2008 lähtien. Rämeen mukaan komponenttien myyjä Ruotsissa yllättyi, ettei Suomessa ole edellytetty samanlaista käytäntöä.

Viimeisin menetelmä veneiden pesuvesien puhdistamisessa perustuu suodattimiin, joissa käytetään erikoiskäsiteltyjä turvekerroksia sekä aktiivihiilisuodatinta. Inkoossa suodattimet on kytketty vanhan puhdistusmenetelmän jatkoksi.

”Olemme halunneet Inkoon kunnan kanssa toimia esimerkkinä, miten pesuvesien puhdistus tehdään oikein. Tästä ei toistaiseksi ole viranomaisten tai lainvalvojien puolesta olemassa minkäänlaista ohjeistusta”, Räme sanoo.

”Tämä menee niin, että meidän LVI-suunnittelija laati järjestelmämme kuvauksen lupapisteeseen, josta rakennusvalvonta sen hyväksyi. Mitään viranomaiskatselmusta ei enää tule. Oma selkeä kuvauksemme menetelmästä riitti”.

Räme uskoo, ettei uusiin vaatimuksiin vastaaminen tule olemaan helppoa kaikille satamille, venekerhoille tai veneitä peseville alan yrityksille. Varsinkaan, jos halutaan rakentaa yhtä tehokas vesien puhdistusjärjestelmä, joka on sekä kallis että työläs.

”Käytännössä ainoa ajankohta, milloin näin kattavan pesuvesirakennelman voi telakalle tehdä on kesä”, hän sanoo. Syksyllä veneet on pestävä, eikä Rämeen mukaan maata keväälläkään voi repiä auki. ”Nähtäväksi jää miten yleinen käytäntö tästä tulee. Mahdollisesti veneen pesusta tulee oma liiketoimintansa”.

Matkalle kohti myrkyttömyyttä

Jokainen tietää, ettei veneen pohjaremontti ole mikään mukava homma. Myrkyttömiin maaleihin siirtyminen kannattaa Haaksin mielestä tehdä pehmeästi. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Ensin voi aloittaa siitä, että jättää pohjan maalamatta. Sitten kun pohjaremontin aika koittaa, voi siirtyä biosidittömiin maaleihin tai jättää pohja kokonaan maalaamatta.

Purjeveneissä toimiviksi todettuja ratkaisuja ovat varrelliset harjat ja lastat, ultraäänilaitteisto, nosto ja painepesu, sekä perinteinen käsinpesu vedessä. Jokaisen kannattaa miettiä, mikä on omalle veneelle sopivin vaihtoehto.

”Asia tulee muuttumaan ja meidän tulee sopeutua siihen. Tämä mahdollistaa myös ajankäytön johonkin muuhun, jonka normaalisti käyttää joka kevät veneen rapsuttamiseen”, Haaksi muistuttaa.

(PDF- versio)